“Suosta on moneksi” osa 4 Suobiomassojen kestävä käyttö
“Suosta on moneksi” – artikkelisarja on Suobiomassojen käyttömahdollisuudet hyvinvointituotteissa ja – palveluissa sekä elintarvikkeissa – hankkeen tuottama artikkelisarja, jossa esitellään hankkeen aikana saatua tietoa suobiomassojen mahdollisuuksista ja kehittämistarpeista.
Luonnonvarojen käyttö on kasvanut Suomessa ja luonnonvaroihin kohdistuu jatkossakin lisäpaineita. Samalla riskit luonnonvarojen käytön kielteisille ympäristövaikutuksille kasvavat. Luonnonvarojen hyödyntäminen on suuri mahdollisuus, mutta se edellyttää luonnonvarojen käyttöä ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Tarkasteltavat kysymykset liittyvät esimerkiksi ympäristöön kohdistuviin päästöihin, ilmastovaikutuksiin, taloudelliseen arvonlisään sekä työllisyys- ja aluetalousvaikutuksiin. Vaikutusten luotettava arviointi ja seuranta edellyttävät jatkossakin panostusta tutkimus- ja kehittämistoimintaan.
Soiden ja turvemaiden käyttöä ohjaavat suoraan tai välillisesti lukuisat säädökset, sopimukset ja linjaukset. Ohjauskeinoilla pyritään edistämään soiden käyttöä sekä vaikuttamaan soiden ja turvemaiden käytöstä aiheutuvien haittojen hallintaan sekä erilaisten käyttömuotojen sijainnin ohjaamiseen. Suoluonnon tilan turvaamiseen ja vesiensuojeluun tähtäävät linjaukset ja ohjauskeinot koskevat kaikkia soiden ja turvemaiden käyttömuotoja.
Suostrategian mukaan soita merkittävästi muuttava uusi maankäyttö kohdennetaan ojitetuille tai luonnontilaltaan muuten merkittävästi muuttuneille soille ja turvemaille. Luonnontilaisuusasteikon (0-5) mukaan tämä koskee siis luonnontilaluokkaan 0-2 kuuluvia soita ja turvemaita. Ranualla tutkituista soista hieman yli puolet kuuluu luokkaan 0-2, eli potentiaalisesti hyödynnettäviin suoalueisiin. Luonnontilaluokkiin 3-5, suojellut suot sekä arvokkaat suot jäivät suobiomassapotentiaalitarkastelun ulkopuolelle. Suobiomassan hyödyntäminen ei välttämättä muuta suon luonnontilaa merkittävästi tai juurikaan, jos kohteena on esimerkiksi nopeasti uusiutuva suon pintakasvillisuus.
Luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen sekä jatkojalostus voivat synnyttää uutta yritystoimintaa
Suomi edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä tukee vähäpäästöistä ja ilmastokestävää kehitystä yrityksissä. Kestävän tuotannon tavoitteena on energia- ja materiaalitehokkuuden eli ekotehokkuuden lisääminen tuotteen koko elinkaaren aikana, raaka-aineen ottamisesta aina käytetyn tuotteen loppusijoitukseen. Tällöin vähemmästä raaka-aineesta ja vähemmällä energialla saadaan enemmän tuotteita, palveluita, hyötyä ja hyvinvointia. Ekotehokkuus yhdistää pyrkimyksen taloudelliseen hyvinvointiin ja hyvään ympäristön laatuun. Yritysten kilpailukyvyn kannalta ekotehokkuutta pidetään nousevana megatrendinä. Useampi yritys pyrkii luomaan yhdessä suljetun järjestelmän, jossa yhden yrityksen sivutuotteet ovat toisen yrittäjän raaka-ainetta.
Luonnonvaroihin perustuva varallisuus velvoittaa meitä käyttämään luonnonvaroja älykkäästi. Kotimaisia luonnonvaroja hyödyntämällä voidaan luoda työtä ja uutta yritystoimintaa sekä saada hyvinvointia ja arvonlisää. Se edellyttää, että ekosysteemeistä huolehditaan niin, että ne voivat tuottaa ihmisen ja luonnon kannalta tärkeitä palveluja tulevaisuudessakin.
Hoito - ja kylpyturpeen raaka-aine
Hoito - ja kylpyturpeen raaka-aine nostetaan yleensä luonnontilaisesta suosta, johon maanomistaja on saanut ympäristösuojelulain ja asetuksen mukaisen luvan. Nosto tapahtuu joko käsin lapiolla tai keveillä koneilla. Näillä menetelmillä pystytään turve nostaa häiritsemättä suon ekosysteemiä ja samalla nostetun turpeen laatu pysyy korkealaatuisena. Hoitoturpeeksi sopiva kerros on yleensä välikerros, jonka päällä on vähän maatunutta turvetta ja alapuolella mineraalipitoista mutaa.
Rahkasammal kasvualusta- ja kuivikemateriaaliksi
Muista kuin turvepohjaisista kotimaisista kasvualusta- ja kuivikemateriaaliksi soveltuvista vaihtoehdoista varteenotettavimpana pidetään rahkasammalta. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan Suomessa rahkasammal ja pintakasvusto uusiutuvat noin 10 vuodessa, eikä korjuusta koidu havaittavia vesistöpäästöjä, koska alueita ei ojiteta. Uudelleenkorjuu on mahdollista noin 30 vuoden päästä tai jopa aiemmin. Alkuun suolla kasvaa tupasvilla, mutta luonnontilaista vastaava pinta palautuu runsaassa kymmenessä vuodessa. Rahkasammalen kasvualustaksi soveltuvat ojitetut, ns. kitusuot, jotka eivät ole enää koskemattomia, joilla ei ole merkittäviä luontoarvoja ja joilla puiden kasvukin on heikkoa. Aihetta tutkitaan vielä lisää eri hankkeissa.
Sivuvirrat
Pääasiallisen tuotteen valmistusprosessissa syntyy usein erilaisia sivutuotteita ja tuotannossa syntyviä jätteitä. Näitä sivutuotteita kutsutaan sivuvirroiksi, jotka kannattaa myös hyödyntää uudelleen. Hoito - ja kylpyturpeen raaka-aine nostettaessa tulee myös mutaa, jota voidaan hyödyntää muissa hoitosovellutuksissa, jolloin sivuvirrat saadaan myös hyödynnettyä. Mehujen valmistuksessa syntyvistä sivuvirroista suurin osa on puristemassaa, joka on käyttökelpoinen raaka-aine. Se voidaan hyödyntää esimerkiksi kosmetiikkateollisuudessa.
Aineettomat luonnonvarat - suomatkailu
Luonnosta saatavia aineettomia ja aineellisia hyötyjä pidetään osin itsestäänselvyyksinä. Ne ovat usein ilmaisia ja yleisen jokamiehen oikeuden piirissä. Aineettomia luonnonvaroja, eli luonnonvaroja, jolle ei voi laskea rahallista arvoa ovat esimerkiksi puhdas vesi, kauniit maisemat, luonnon monimuotoisuus ja hiljaisuus. Monelle aineelliselle luonnontuotteelle, kuten marjoille, on olemassa toimivat markkinat, kun taas aineettomien hyödykkeiden markkinat toimivat vielä heikosti. Luonnon arvoa voitaisiin lisätä hyödyntämällä biomassan jalostuksen lisäksi enemmän myös luonnon kulttuurillisia ja informatiivisia arvoja ja niistä saatavia hyötyjä. Näiden markkinoiden luomiseksi toimintoja on pyritty tuotteistamaan eri tavoin.
Suo on Suomen luontomatkailussa vielä vähän käytetty resurssi ja soiden virkistyskäyttö on lähinnä omatoimista retkeilyä, vaellusta tai marjastusta. Matkailua kehitettäessä soiden tarjoamat mahdollisuudet on unohdettu tai suot on koettu joko liian tavallisiksi tai vastaavasti niin arvokkaiksi, ettei niitä ole otettu matkailukäyttöön. Suomatkailua voidaan harjoittaa lähes jokaisella suolla. Suon ei tarvitse matkailutarkoitukseen olla suojeltu tai muuten erityisen arvokas luontokohde. Paineet suosituille luonto- ja virkistyskohteille on nykypäivänä kasvaneet. Tästä syystä myös aineettomia luonnonvaroja tulee kunnioittaa ja luontokohteilla tulee liikkua pysyviä jälkiä jättämättä, näin matkailu kohteilla olisi kestävää ja hyvien arvojen mukaista.
Kuva Litokairasta, joka sopii retkikohteeksi erämaista rauhaa ja koskematonta luontoa arvostaville ihmisille. Jatkossakin erämaisuutta halutaan alueella vaalia, sillä Litokaira on suurin yhtenäinen luonnontilaisena säilynyt suometsäerämaa napapiirin eteläpuoleisessa Euroopassa.
Lähteet ja linkkejä:
Sitran luonnonvarastrategia – uutta luonnonvara-ajattelua
Suo ja sen mystiikka yritysten palvelutoiminnan tueksi LAPPI LUXUS- hanke
Ranuan kunnan, Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) ja Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) osittain rahoittaman yhteishankkeen päätavoitteena oli selvittää Ranuan kunnan soiden potentiaali ja uudet mahdollisuudet suobiomassan (turpeet, sammal, kasvit) kestävälle ja monipuoliselle käytölle hyvinvointituotteissa ja –palveluissa sekä elintarvikkeissa.
“Suosta on moneksi” – artikkelisarja on hankkeen tuottama artikkelisarja, jossa esitellään hankkeen aikana saatua tietoa suobiomassojen kehittämistarpeista.
2. Ranuan soiden mahdollisuudet
3. Mitä lainsäädäntö sanoo suobiomassojen käytöstä?
4. Suobiomassojen kestävä käyttö
5. Tarvittavat suobiomassojen jalostus- ja käsittelymenetelmät