Ranualaisen kalastajan Petri Mannisen jalostamo Simojärven rannalla tuhoutui tulipalossa viime heinäkuussa. Tuli teki pahaa jälkeä, mutta se ei miestä lannistanut.

– Parin, kolmen ensimmäisen päivän aikana asiaa ei edes tajunnut kunnolla. Viikko palon jälkeen aloimme miettiä tulevaa.

Mannisen mukaan yrityksellä oli takana pari hyvää vuotta koronasta huolimatta. Yrityssaneerauskin oli päättynyt vuonna 2019.

– Se ratkaisi, että osa tärkeistä laitteista säilyi palossa. Esimerkiksi ruodonpoistokone maksaa uutena vähintään 35 000 euroa. Päätimme, että teemme uuden jalostamon.

Kalastaja soitti kanta-asiakkaat läpi ja sai heidät lupaamaan, että he ottavat vastaan kalaa, heti kuin sitä saadaan valmistettua.

– Vaikka en voinut luvata tarkkaa päivämäärää, sain heiltä suulliset lupaukset, että ottavat tavaraa vastaan.

Toinen vaihtoehto olisi ollut levätä ja rakentaa vasta ensi kesänä.

– Se olisi ollut niin pitkä aika, että joku olisi vienyt asiakkaat.

Uuden rakentaminen siis alkoi ja Liisa-vaimon kanssa tavoitteeksi asetettiin joulumarkkinat.

– Iso tietoinen riski otettiin. Se motivoi tekemään nopeasti, Manninen myöntää.

Petri Manninen on menestynyt Artesaaniruoan SM-kilpailuissa.

Ranualaisten suuri auttamisen halu

Hän kiittelee ranualaisia, joista moni on auttanut perhettä.

– Olemme saaneet hirveästi henkistä ja taloudellista apua kyläläisiltä ja ranualaisilta yrittäjiltä. Olemme saaneet joustoa maksuajoissa ja apua käytännön rakentamistyössä. Ihmisten auttamisen halu on ollut ihan hirvittävän suuri. Se vaikutti siihen, että saatiin paikat kuntoon ennen joulumarkkinoita.

Pelkästään omalla rahalla Mannisen ei tarvinnut investoida, sillä hän sai tukea Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta. Manninen arvioi, että investoinnin suuruus on kaikkiaan 110 000-150 000 euroa.

– Ihan tarkkaa summaa en vielä osaa sanoa.

Uurastuksen lopputuloksena on neljä itse suunniteltua, siirrettävää elintarvikejalostamoa. Ne on rakennettu kontteihin, jotka voidaan siirtää melkein mihin vaan.

– Nämä ovat Ranualta Helsingin Kauppatorilla 3-4 vuorokaudessa. Näillä voi mennä vaikka särkisesonkina minne tahansa Suomeen järven rannalla, jossa kalastetaan särkiä ja lopputuote on irtopakastettu kypsä kalapyörykkä. Voidaan tehdä kontillinen eli noin 10 000 kiloa valmista tavaraa.

Manninen kertoo, että hänen kehittelemänsä liikuteltava jalostuslaitos on laatuaan ensimmäinen Suomessa. Tarkoitus on rakentaa niitä lisää Ranualla.

– Näitä voidaan tehdä asiakkaan toiveiden mukaan vaikka leipurille, makkarantekijälle tai kalastajalle. Nämä ovat hyväksyttyä elintarviketilaa. Asiakas tarvitsee vain sähkötöpselin ja juoksevan veden tontille. Ensi kesänä näitä aletaan tehdä Ranualla, ranualaiset firmat voivat valmistaa näitä alihankintana.

Manninen sanoo, että tarkempia suunnitelmia jalostamoiden valmistamisesta ei vielä ole.

19-vuotiaana muukalaislegioonaan

Mannisen sitkeydestä kertoo jotakin se, että hän oli nuorena miehenä Ranskan muukalaislegioonassa.

– Olin 19-vuotias, kun liityin muukalaislegioonaan, olin komppanian kuopus. Sisälle pääsee 1/12 hakijasta. Vaikka se oli kova koulu, siellä oli hyvä olla.

Manninen sai uuden nimen legioonassa. Hän kertoo kuitenkin lähteneensä pois kesken viisivuotisen sopimuksen, koska piti eliittisotilaiden palkkoja surkeina.

Palkka oli 2900 markkaa (alle 500 euroa) kuukaudessa ja taistelutilanteissa 4500 markkaa (alle 800 euroa) kuukaudessa.

– Ei sillä rahalla paljon viitsi luoteja väistellä.

Viiden vuoden palveluksen jälkeen olisi saanut Ranskan kansalaisuuden uudella nimellä ja henkilötunnuksella. Se saa monet menemään vaativaan ja kovamaineiseen sotilasyksikköön.

– Se on armeija, joka pannaan sellaisiin paikkoihin, mihin muut eivät mene. Ranskalaisia siellä ei juuri palvele, vain upseereissa on ranskalaisia. Ranska saa kunnian ja muunmaalaiset antaa henkensä. Yksi kymmenestä kaatuu viiden vuoden aikana.

Manninen sanoo, että hän katui vuosia legioonasta lähtemistä.

– Kun tuli ikää lisää, tajusin ettei rahalla ole mitään merkitystä vaan muut asiat määrittävät ihmisen. Sanotaan, että voit lähteä legioonasta, mutta legioona ei lähde koskaan sinusta. Siellä oppi tuntemaan omat rajansa ja sen, että mitä tahansa voi tehdä, kun vain motivaatio on tarpeeksi kova.

Legioonaan mies ei kuitenkaan palannut. Tampereella hän tapasi Liisan, tulevan vaimonsa.

Petri Manninen päivänä, jolloin hänestä tuli virallisesti legioonalainen.

Lapsuuden haaveammatissa

– Olin kiertänyt markkinoita 150 päivää vuodessa vuodesta 1998 lähtien. Kun on niin paljon tien päällä, on ihan sama missä asuu. Asuinpaikan vaatimuksena oli vain se, että se on joko järven tai joen rannalla.

Pirkanmaalla tontit ja talot ovat sen verran kalliita, että tuttavan vinkistä tontteja alettiin etsiä Lapista. Rovaniemeltä löytyi tontti lehti-ilmoituksen kautta ja muuttokuorma toi Manniset Lappiin.

Kalastaja on ollut Petri Mannisen haaveammatti lapsesta lähtien. Hän aloitteli ammattikalastajan hommia Rovaniemen järvillä. Vuonna 2012 tuli muutto Ranualle, kun kunta myi huutokaupalla Simojärven kalasataman.

Manninen kehuu kalastajan työtä.

– Mikään ei ole niin hienoa kuin olla järvellä. Homma on sopivan raskasta, joutuu koville ja tykkään siitä. Jokainen päivä on erilainen eikä koskaan tiedä mitä tulee. Tämä on haastavaa ja älyttömän mukavaa.

Manninen kulkee Simojärvellä aurinkovoimalla kulkevalla kalastusaluksellaan.

Normaalivuonna hän pyytää 10 000 - 15 000 kiloa kalaa Simojärvestä. Eniten tulee muikkua, haukea ja kuhaa. Ranuan Kalajaloste Oy jalostaa kalaa pääasiassa itse pyytämästään kalasta. Työntekijöitä yrityksellä oli joulusesonkina seitsemän, kesällä yritys työllistää 10-16 henkilöä.

Kalastajaa kiinnostaa myös yhteiskunnallinen vaikuttaminen, sillä hän tuli valituksi Ranuan valtuustoon perussuomalaisten listalta kesäkuun 2020 kuntavaaleissa. Mannisen saama äänisaalis oli yksi suurimpia kunnassa. Hän harkitsi ehdokkuutta myös aluevaaleissa, mutta tuli toisiin ajatuksiin.

Petri Manninen tarjoaa kalaa presidentti Niinistölle.

Teksti: Perttu Ruokangas

Kuvat: Petri Manninen, Tuomas Aikkila & Mikko Pöykkö