Ranuan maitotilojen hiilijalanjälki lasketaan toista kertaa – tilat päättävät, miten ja milloin pienentävät päästöjä
Ranuan maitotilojen päästöt laskettiin ensimmäisen kerran vuonna 2020. Nyt on menossa laskennan toinen kierros.
Taustalla on Arlan tavoite olla hiilineutraali meijeri vuonna 2050. Tilat ovat sitoutuneet vähentämään päästöjä 30 prosenttia vuoteen 2025 mennessä. Arla on ensimmäinen yhtiö Suomessa, joka on laskenut tilakohtaisen hiilijalanjäljen.
– Laskennalla saamme konkretiaa siihen, mistä päästöt tulevat. Maatiloja syytetään usein ilmastopahiksiksi, mutta me tuomme faktaa, hankintapäällikkö Tuija Linjakumpu Arla Oy Pohjois-Suomesta Ranualta sanoo.
Hiilijalanjälki mitataan 200 eri tiedosta, kuten esimerkiksi maidon pitoisuus, rahti, sato ja energia. Mittauksen tekee Enivitecpolis Oy.
Arlasta ei paljasteta, minkä kokoinen ranualaisten maitotilojen hiilijalanjälki on, mutta koko maan tason tietoja kerrotaan kyllä.
– Ensimmäisen mittauksen keskiarvo oli 1,03 hiilidioksidikiloa per maitokilo. Se oli hyvä tulos. Yleinen kansainvälinen keskiarvo on ollut 2,5.
Linjakumpu sanoo, että kaikilla tiloilla tavoite on sama eli pienentää päästöjä.
– Askelmerkit ja aikataulut ovat tilan itse päätettävissä.
Linjakumpu mainitsee esimerkkinä yhden tilan, jossa siirryttiin vesivoimalla tuotettuun sähköön ja hiilijalanjälki pieneni peräti 20 prosentilla.
– Päästöjä on sitä vähemmän, mitä enemmän lehmien ruokinta perustuu omavaraiseen eli pohjoisessa nurmivaltaiseen ruokintaan. Myös optimaalinen sato vaikuttaa asiaan.
Energia vain 10 prosenttia päästöistä
Tarkoitus on, että tilalla kasvatetaan maitomäärää kestävällä tavalla. Lehmien pitää pysyä terveinä, sillä terveestä lehmästä tulee hyvin maitoa.
– Mitä korkeampi tuotos lehmää kohti litroina, sitä parempi hiilijalanjälki. Perinteisesti Ranualla on ollut erittäin korkeatuottoisia, kestäviä ja hyviä karjoja. Se näkyy tekemisissä ja tuloksissa. Tämä on saatu aikaan pitkäkestoisella jalostuksella ja osaamisella.
Vaikka energian eli polttoaineiden, lämmityksen ja sähkön päästöistä puhutaan paljon julkisuudessa, maitotilojen päästöistä vain kymmenen prosenttia tulee energiasta.
– Siihen vaikuttaa esimerkiksi se, kuinka paljon polttoainetta kuluu tilalla ja sijaitsevatko pellot lähellä vai ovatko ne hajallaan. Nykyään pellot pyritään saamaan lähemmäksi tilan keskusta.
Tilojen suurin päästölähde on lehmien aineenvaihdunta, jonka osuus on noin 40 prosenttia.
– Lehmä muuttaa syömänsä nurmen ja väkirehun maidoksi ja metaaniksi. Metaanipäästöjä voidaan pienentää lisäämällä rehuihin tiettyjä lisäaineita. Jokainen tila punnitsee, kannattaako lisäaineiden hankkiminen vai ei.
Vastuullisuus maksaa
Päästöjen pienentäminen vaatii yleensä investointeja ja muita muutoksia, jotka maksavat.
– Vastuullisuus maksaa tilalle, elintarviketeollisuudelle ja myös kuluttajalle. Vastuullisesti tuotetut tuotteet voivat olla kaupassa kalliimpia. Tilat tarvitsevat kannustimia, jos vastuullisuudessa halutaan päästä eteenpäin.
Linjakumpu sanoo, että Arlalla on aloitettu keskustelu siitä, miten päästöjä vähentäviä tiloja voitaisiin palkita.
– Maidon hinnoittelussa vastuullisuus voidaan ottaa osaksi hinnoittelua. Asiasta ei kuitenkaan ole vielä päätetty, vaan siitä vasta keskustellaan ja mukana ovat myös maidontuottajat.
Satoja maitotiloja lopettanut Ranualla
Maitotilojen määrä on romahtanut Ranualla vuodesta 1965, jolloin Ranuan meijeri aloitti toimintansa. Tuolloin maitotiloja oli Ranualla 643 ja ne tuottivat yhteensä 4,7 miljoonaa litraa maitoa. Meijeri suljettiin Ranualla 2000-luvun alussa.
Paikkakunnalla on nyt 20 maitotilaa, joista kaikki myyvät maitonsa Arlalle, yhteensä 7,7 miljoonaa litraa vuodessa. Viidesosa Arla Pohjois-Suomen maidosta tulee Ranualta, Tuija Linjakumpu kertoo.
Hän arvioi, että tilojen määrä jatkaa laskuaan paitsi koko maassa, myös Ranualla.
– Ranualla on aika nuoriakin yrittäjiä, mutta uskon että tiloja lopettaa ehkä pari, kolme vuodessa. Syinä ovat eläköityminen, terveys, jatkajan puuttuminen, talous tai näiden yhtälö.
Linjakumpu toteaa, että maitomäärän tai tilan koon kasvattaminen ei ole itseisarvo, vaan kannattavuutta voi lisätä myös nykyisten seinien sisällä.
– Kun tietyt esimerkiksi navetta saadaan sopivan kokoiseksi, sitten aletaan parantamaan tulos-panos- suhdetta, esimerkiksi eläinten terveyttä parantamalla ja yhteistyötä lisäämällä muiden tilojen kanssa. Tämä vaatii sisäistä johtajuutta. Tässäkin asiassa tilat päättävät itse keinot ja aikataulun. Maatalouden kvartaali on nimittäin neljännesvuosisata, ei neljännesvuosi.
Teksti ja kuvat: Perttu Ruokangas